Lueskelin Danielin kirjaa ja pysähdyin 6.luvun kohdalla.

Se jäi mietityttämään miten me ihmiset suhtaudumme toisen menestykseen – varsinkin jos se poikkeaa yleisestä mielipiteestä tai toinen on meitä etevämpi?!

Daniel oli samalla ”lähtöviivalla” valtaa pitävien herrojen kanssa, kuitenkin hän oli etevämpi ja satraapit eivät voineet ”vetää välistä” – niinpä valtakunta menestyi.

Kateus ja oman voiton tavoittelu saivat heidät juonimaan – kuinka yleistä se onkaan nykyaikana…Itsekkäät motiivit vievät hyvin syvälle ennen kuin edes huomataan mistä oikein on kysymys.

Kuinka helposti heidän juonittelu sai kuninkaan puolelleen kun veti ”oikeasta narusta” – eikä kuningas edes huomannut mikä oli todellinen syy ennen kuin oli mahdotonta perääntyä.

Niin helppoa meidät ihmisinä on vetää vääriin asioihin mukaan, ellei meillä ole aikaa kysellä Häneltä vastauksia. Taivaan Isälle kiitos, että Hän näytti oman valtansa ja voimansa tilanteessa!

Saan luottaa edelleen siihen, että kaikkeen on Hänellä se viimeinen sana -koskee se sitten millaista tilannetta tai asiaa elämässäni! Hän jopa muuttaa olosuhteita mahdottomista mahdollisiin!!!

Voisinpa Danielin tavoin seisoa vahvana vastatuulessa ja vakaumukseni takana silloin, kun sitä koetellaan.

Eija Liuksiala