Koetko olevasi yksin kaiken tämän hetkisen tilanteen keskellä, ahdistaako, lukkiutuuko ajatukset yhteen ja samaan uomaan; mitä tästä kaikesta tulee?!

”Herra pitää minut mielessään” (Psalmi 40:9). Tähän lupaukseen haluan itse turvautua ja tarttua oikein kaksin käsin tänään! Tuli mitä tuli, olen turvallisissa käsissä, olen muistissa, en unohdettu. Tämä hetki kuiskaa sisimpääni rakkautta, rauhaa, lohdutusta, huolenpitoa Jumalan maailmasta, siitä iloitsen ja kiitän. 

”Sydämessäni kuiskaat totuuden: olet kultaakin arvokkaampi. Olen sinun silmissäsi salainen aarteesi. Sinä iloitset siitä, että olen olemassa. Haluan kiittää sinua, niin kauan kuin elän, enkä koskaan unohda, kuka olen.” (Margareta Melin)

Olla Jumalan rakastama ja hyväksymä. Sitä toivon Sulle tänään ja toivon myös sitä, että omalta osaltani voisit kokea kauttani tätä samaa edes hitusen verran. On ikävä! 

Tällaisessa tilanteessa missä nyt elämme, sitä ymmärtää yhteyden merkityksen huomattavasti paremmin… Vaikka emme nyt näe eri tilanteissa toisiamme, halauksista puhumattakaan , niin tavataan kuitenkin usein rukouksen sillalla siunaten ja rukouksin kantaen toisiamme.

Siunaavin ajatuksin, yhteyttä kaivaten; 

 Jaana