Kun elämä ympärillä on hiljentynyt koronan vuoksi, niin on helpompaa kuulla myös mitä omaan sydämeen kuuluu. Tietenkin on telkkarit ja radiot, cd:t ja puhelimet, mutta kuitenkin toivon, että joku muukin on uskaltautunut hiljentymään oikein todella ja kuuntelemaan sisintään…minulle se oli tosi seikkailu! 

Miten hiljalleen olin ottanut ohjat itselle, minulle oli käynyt kuin Efeson seurakunnalle Ilmestyskirjassa. Olin ajatellut tehneeni juuri niinkuin Sana opettaa, mutta on ihanaa nähdä tässä hetkessä, hiljaisessa tuulen vireessä miten kärsivällinen ja armahtava Hän onkaan!

Jännittävintä on ollut miten pitkään muilla asioilla täytetty mieli on tyhjentynyt, ja vasta sitten Pyhä Henki on alkanut opettaa ja tuoda asioita esiin.

Miten pitkään Hän on minua odottanut, että tulen avaten sydämeni neuvotteluun Hänen kanssaan. Mahtavaa on myös ettei Hän tuomitse tai rankaise, vaan lempeyden ja rakkauden katse murtaa enemmän ja enemmän. Ehkäpä juuri tämä aika on annettu meille  löytääksemme uudelleen ensi rakkauden ja palon mitä koimme uskoon tullessa. 

Kuitenkin vähän viisaampina, elämän koulimina, uskossa kestäneinä, Jumalan varjelemina. Hänen varjelemana ainakin minä itseni tunnen niin monesti omat voimat ja viisaus ovat olleet hyödyttömiä viemään eteenpäin. Niin se vain on: Hän ei hylkää, eikä torju meitä, kun on omakseen ottanut – siihen luottaen saan taas päivän matkan kulkea Hänen kanssaan ja ehkä himpun verran oppineena ymmärtämään, että Hänessä on kaikki mihin turvata !

Eija Liuksiala