Katselen peilityyntä järvenpintaa lempeän lämpimässä auringonpaisteessa lokakuussa 2008, Tabgha-kirkon rannassa, 5 leivän ja 2 kalan ruokkimisihmeen tapahtumapaikoilla. Yritän käsittää, että olen Vapahtajan kotijärvellä Gennetsaretilla, hepreaksi Kinneret, minulle jotenkin tutumpi ja läheisempi nimitys. Ryhmämme on aikaisin liikkeellä eikä muita turisteja ole liiemmin vielä saapunut. On rauhaisa hetki pysähtyä miettimään tapahtumia järvellä. Mitenkä tyyni järvi herättää ajatuksen aivan vastakohtaisesta tilanteesta, äkkinäisestä rajusta myrskystä ja korkeista laineista. Mietin tilannetta, jolloin Jeesus käveli vetten päällä ja Pietari halusi mennä häntä vastaan kovassa aallokossa. Ja menikin, mutta säikähti vellovaa vettä ja alkoi vajota. 

Raamatun kertomuksen loppu oli kuitenkin onnellinen, koska he pääsivät veneeseen takaisin.  Mikä oli kertomuksen opetus? Vuosien varrella tätä tulin miettineeksi useamman kerran, kunnes nyt sen tajusin. Aallokko kuvaa kokemiamme vaikeuksia, ongelmia, ahdinkoja, mutta niiden yläpuolella on Herramme Jeesus. Pietarikin pelastui, kun siirsi katseensa Jeesukseen. Paina, Taina, tämä mieleesi, kun pahat päivät tulevat, komensin itseäni. Noukin pari pientä sileää kiveä rannasta matkamuistoksi ja piipahdin kauniissa pienessä kappelissa lähtiessämme jatkamaan matkaa Kapernaumiin.

Enpä olisi arvannut, että kokemani muistutus tulisi olemaan hyvin tarpeellinen 2 vuoden päästä. Koen, että Taivaan Isä halusi sillä valmentaa meitä tulevaan matkaan. Tein puolisoni kanssa v. 2010 ikimuistoisen moottoripyöräreissun Euroopan halki Israeliin 28 motoristin porukassa. Kuukauden aikana oli aallokko-opetuksesta todella hyötyä, kaikenlaista estettä ja hankaluutta, ongelmaa ehti ilmaantua, mutta rukouksen voima oli ja on ihmeellinen ja selvisimme ehjinä kotiin. Tukenamme matkan ajan oli satoja esirukoilijoitakin.  Kotiuduimme monta kokemusta ja elämystä rikkaampana, hengellisesti ja henkisesti virkistyneinä. 

Taina Tuomenoja