Mielessäni on soinut monta päivää laulu; Tiimalasi (P. Simojoki, A-M Kaskinen).
Siinä kerrotaan, miten aikamme kuluu, eikä se riitä meille, mutta emme voi ostaa sitä lisää. Kerto-osuudessa todetaan Raamatun sanoin: ”Aika on syntyä, aika on kuolla…”
Saarnaaja 3:1-8 sanotaan, että ”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.” Siinä vedetään suuria linjoja: aika on syntyä ja aika kuolla, rakastaa ja vihata, sodalla ja rauhalla – aina kivien heittelemiseen ja keräilemiseen asti.
Meistä saattaa joskus tuntua, että jokin ikävä asia tai vaihe elämässämme ei lopu koskaan! Mieluisien asioiden kohdalla toivomme, etteivät ne koskaan loppuisi!
Joskus joudumme odottamaan jotain asiaa lähes epätoivon partaalle asti: ”Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu.” (San.13:12).
Erityisesti tänä aikana voi tuntua, ettei tämä vaihe maassamme koskaan lopu. Odottaessamme helpotusta vakavaan – ja jopa pelottavaan tilanteeseen, epätoivo saattaa vallata mielen. Raamattu kuitenkin vakuuttaa meille, että kaikilla asioilla on oma aikansa – niin myös tälläkin.Jumala on säätänyt meille määrätyt ajat (Apt.17:26).
Kun luemme Saarn. 3:1-8, voimme löytää itsemme varmaan jokaisesta kohdasta, meillä on niistä omakohtaisia kokemuksia – yhtä lukuun ottamatta: aika kuolla. Sitä emme ole vielä itse kokeneet, mutta sekin on edessämme vääjäämättömästi – jos Herran tulo viipyy. Tärkeää on, miten me käytämme tämän kallisarvoisen ajan. Haikailemme usein menneiden aikojen perään, aivan kuin ne olisivat olleet nykyisiä aikoja paremmat – ”aika kultaa muistot”. Vastaavasti saatamme katsoa tulevaisuuteen niin kiinteästi, että unohdamme nykyisyyden – elämä tavallaan liukuu ohitse huomaamattamme, ja hukkaamme monta hyvää hetkeä. On tärkeää elää tätä päivää, koska emme tiedä, paljonko meillä on aikaa jäljellä. Hiekka tiimalasissa vähenee joka hetki.
Oman elämäni vaikeissa vaiheissa ja asioissa olen monesti sanonut itselleni: kyllä tämäkin joskus loppuu, tämäkään ei kestä loputtomiin. Jeesus näkee elämämme jokaisen asian ja vaiheen pienintä yksityiskohtaa myöten. Hän on tietoinen kaikesta ja valvoo elämäämme meidän parhaaksemme, vaikkei se aina ehkä siltä tunnu. Ilman Hänen lupaansa ei kuitenkaan tapahdu mitään, Hän tietää meitä kohdanneet asiat, näkee kestokykymme ja tietää voimavaramme. Tuska, kipu, yksinäisyys, sairaus ikävä, pelko, epävarmuus…kaikki on Hänen tiedossaan ja Hän tietää niiden keston ja antaa tarvittavan voiman.
Hiekka elämämme tiimalasissa valuu koko ajan, emme voi estää sitä, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten käytämme aikamme. Laulussa lauletaan: ”Mä olen kauttakulkumatkalla, tään ajan meren aalloilla, miks sitten kiinnittäisin silmäni katoovan maailman aarteisiin.” Elämämme tärkein asia – asia numero 1 – on se, että Jeesus on Herramme elämämme jokaisena päivänä ja hetkenä, tapahtuipa elämässämme tai ympärillämme mitä tahansa. Hän on luvannut pitää meistä huolen, eikä kukaan eikä mikään voi riistää meitä Hänen rakkaudestansa” (Room. 8:35-39).
Meistä voi joskus tuntua, ettemme jaksa enää askeltakaan. Silloin on hyvä muistaa, ettei meidän tarvitsekaan jaksaa, riittää, että Jeesus jaksaa! Saamme heittäytyä Hänen käsivarsillensa koko painollamme, Hänen käsivartensa kestävät ja Hänen sylinsä on aina avoin. Hänen armonsa ja rakkautensa kantaa meitä, saamme levätä Hänessä.
Uskonelämä ei ole yrittämistä ja ”hiki hatussa” puurtamista, pisteiden keräämistä, jotta olisimme Hänelle kelvollisempia. Emme voi lisätä Hänen sovitustyöhönsä mitään – se on täydellinen! Luotetaan Häneen. Jokainen päivä vie meitä lähemmäksi sitä hetkeä, kun näemme Hänet kasvoista kasvoihin. – Pidetään kiinni Jeesuksesta!
”Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan” (1.Kor.13:12).
Siunausta päivääsi!
Päivi Vesanen