Jumala teki harvinaisia voimatekoja Paavalin kätten kautta. Jopa hikiliinoja ja vaatteita hänen päältään vietiin sairaiden päälle; taudit kaikkosivat heistä ja pahat henget lähtivät pois.
Apt. teot 19:11‭-‬12 FINRK
https://bible.com/bible/1745/act.19.11-12.FINRK

Olen tänään tyhjä. Mieleni huutaa tyhjänä Jumalan puoleen. Tunnen vain heikkouteni ja syntisyyteni Jumalan edessä. Miksi kaiken pitää tapahtua mitä Raamattuun on kirjoitettu, kyselen Jumalalta. Eikö olisi mitään helpompaa tietä asioiden hoitamiseksi?

Janoan Jumalaa, Jumalaa jonka seurassa Paavali kulki. Paavali sai kokea suuria ihmeitä julistaessaan Jeesusta. Hän sai kulkea Jumalan hengen johdatuksessa. Tätä kaikkea janoan ja olen valmis ottamaan vastaan.

Mutta olenko valmis ottamaan Paavalin elämästä vastaan sen toisen puolen. Puolen joka on nimeltään: koettelemukset ja kärsimykset. Jokainen meistä joka vähänkin tuntee Raamattua niin tietää myös Paavalin elämän koettelemukset ja kärsimykset. Tie, jota Paavali sai kulkea ei ollut kaikkein helpoin.

Me nykyajan kristityt olemme valmiit ottamaan siunaukset vastaan, mutta monesti emme ole valmiit maksamaan sitä hintaa siunauksista, jota siitä pyydetään. Hinta on kuitenkin halpa siihen nähden, mitä Jeesus maksoi puolestamme. Jeesus maksoi hengellään meidän syntimme. Meidän hintamme on luopumista omasta itsekkäästä elämän tyylistä. Tyyli joka on lähellä maailman ihmisten elämän tyyliä.

Me uskovat elämme kuplassa, jossa on niin turvallista olla. Kupla joka ei kuitenkaan anna meille sitä siunausta ja rauhaa jota juoksemme etsimässä. Me olemme rakentaneet kuplamme itse. Sitä ei Jumala ole rakentanut meille. Siinä kuplassa on niin vahvat seinät, että siitä ei pääse mikään läpi. Tämä kupla ei jousta juurikaan mihinkään suuntaan.

Olen myös kuplassa. En ole valmis luopumaan elämän tyylistäni kovin helposti. Kaikki on niin tuttua ja turvallista. Mikään ei saisi muuttua. Nautin elämästäni ja siitä mitä minulla on. Ja minulla ei ole loppujen lopuksi mitään. Kaikki se vähäinen mitä minulla on, on sokaissut silmäni. Silmäni, jotka etsivät jotain parempaa mutta ei löydä.

Etsimäni on aivan vieressä, Jumalan tahto. Jumalan tahto ja puhe, joka kutsuu minua parannukseen. Parannukseen jonka Jumala tahtoo tehdä elämässäni. Siihen ei tarvita parantavia hikiliinoja. Siihen tarvitaan Jeesuksen ristin työn vaikutusta. Ristin, jossa sovitettiin syntini. Vain Jeesus voi pelastaa minut. Tahdon kokea tämän voiman, voiman joka kerran vie myös minut perille taivaaseen.

Jos saan nähdä Jumalan parantamisihmeitä niin kiitän Jumalaa niistä. Monesti saatamme halajaa enempi ihmeitä kuin taivasta. Olisiko meidän aika kääntää marssijärjestystä? Ensin taivas Jeesuksen sovitustyön kautta ja sitten ihmeet, joita ilmeni Paavalinkin julistustyössä ei kuitenkaan jokaisessa tilanteessa, mutta ihmeitä tapahtui ja tapahtuu tänäänkin!

29.7.2018

Juha Sarell