Nämä Jeesuksen sanat ovat tulleet vastaani viime päivinä lukiessani evankeliumeja. Niin sanotun ”pelon ilmapiirin” voi haistaa – ei vain nyt Korona-aikana, vaan sitä on ollut ilmassa jo kauan. Tuntuu, että koko maapallomme nurkat natisevat liitoksissaan monessakin suhteessa. Pelko tulevaisuudesta on täyttänyt ihmisten mielet.
Jeesus sanoi omillensa – siis niille, jotka uskoivat Häneen: ”ÄLÄ PELKÄÄ” – ”ÄLKÄÄ PELÄTKÖ.” Heitä olivat mm. Hänen omat opetuslapsensa, naiset tyhjällä haudalla, synagoogan esimies Jairus, verenjuoksua sairastanut nainen, Paavali, Johannes Patmos-saarella sekä Smyrnan seurakunta. Jeesuksen äänessä ei ollut syytöstä, tuomiota, arvostelua eikä halveksuntaa – välillä hän kyllä ihmetteli omiensa epäuskoa ( Mt. 8:26). Jeesus tietää, että uskovainenkin on ihminen – ”Hän muistaa meidät tomuksi” ( Ps.103:14). Ei mikään ”yli-ihminen”, vaan aivan tavallinen ihminen, jolla on kannettavanaan sisimmässänsä tunteiden koko kirjo. Kun ihminen tulee uskoon, hän ei lakkaa tuntemasta. Kun itse tulin uskoon, luulin, että uskovaisen täytyy aina tuntea vain ns. hyviä tunteita, muttei missään tapauksessa esim. pelkoa. Oli melkoinen pudotus, kun tajusin, ettei minusta ollut tullutkaan enkeliä!
Raamattu puhuu monessa kohdassa juuri nimenomaan uskovaisen tuntemasta pelosta, esim. ”pelossa on rangaistusta” ( 1.Joh.4:18). ”ihmispelko panee paulan” (San. 29:25) Pelon tunne on eräs tunne ihmisen muiden tunteiden joukossa, mutta Sielunvihollinen haluaa antaa meille pelon hengen, joka alkaa kahlita ja rajoittaa jokapäiväistä elämäämme ja on joka hetki läsnä. Se on kuin raskas, iloton viitta sisällämme, joka painaa mielemme matalaksi ja hartiamme kumaraan – ja vie tulevaisuuden toivomme.
Jeesus ei halua meidän joutuvan pelon valtaan – Hän on meidän rauhamme (Efe. 2:14). Ilo Herrassa on väkevyytemme (Neh.8:10). ”Olkaa aina iloiset…kiittäkää joka tilassa…” ( 1.Tess. 5:16-18). Voit ehkä ajatella, että se on tällaisen ajan keskellä mahdotonta. Se on kuitenkin mahdollista vaikeinakin aikoina, jos olemme Hänessä. Voimme iloita kyyneltenkin keskellä, sillä Hän on kanssamme. Voimme kokea pelon ja murheen keskellä yli ymmärryksen käyvää rauhaa. (Fil. 4:7). Samalla saamme olla tukemassa ja auttamassa niitä, joilla on vaikeaa. Rukouksemme on Pyhän Hengen siivittämää. Meissä oleva Jumalan rauha voi myös vetää Hänen puoleensa niitä, jotka eivät ole vielä uskossa.
Kun pelko alkaa vallata mieltämme, kerrotaan se Jeesukselle. Ei ole häpeä myöntää, että uskovainenkin on ihminen ja tuntee pelkoa. Mutta jos jäämme pelkoomme, niin pelon siemen alkaa helposti itää ja kasvaa, kunnes siitä tulee suuri puu, jota on vaikea kaataa. Itse emme siihen pystykään, mutta Jeesus pystyy. Pyydetään Häneltä apua, Hän on edelleenkin kuningasten Kuningas ja herrain Herra. Hänelle ei mikään ole mahdotonta. Luotetaan Häneen ja muistetaan, ettei meille voi tapahtua mitään ilman Hänen lupaansa – Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Mt.28:18).
”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan”
-Päivi Vesanen-